Helmi eksyi viikko sitten shoppailureissun uuvuttamana siskonsa kanssa Foodstationille etsimään rauhallista ruokapaikkaa. Ja rauhasta ei kyllä ollut pulaa! Oli surkeaa huomata kuinka perjantai-iltana vain kaksi ravintolaa oli auki ja näistäkin toinen tyhjillään ja toisessa vain yksi pariskunta. Olen aiemminkin käynyt alueella syömässä ja todennut ruoat hyviksi, tilat siisteiksi ja hintatason kohtuulliseksi. Onko vika enemmän mainonnassa, sijainnissa vai kuitenkin jotenkin ravintoloissa itsessään? Itselleni yksi ehdoton miinus on, että tullessa itsenäisyydenkadun puolelta on sisäänkäynti Foodstationille todella huomaamaton, epäsiisti ja iltaisin jopa rauhaton.
Päädyimme lopulta siskon kanssa kokeilemaan puolalaista ruokaa ravintola Syrenkaan. Kumpikaan meistä ei ole käynyt Puolassa tai muuten tutustunut kyseisen maan ruokakulttuuriin, joten halusimme kokeilla jotain uutta!
Tilasimme molemmat perunapiirakoita kastikkeella. Lisäkkeenä tarkoiltiin suolakurkkua ja punajuuria. Ruoan tuleminen hieman kesti, mutta oli ehdottomasti odottamisen arvoista! Perunapiirakat olivat lempeän pehmeitä, mutta yllättävän täyttäviä. Aluksi pelkäsin, että annoksesta jäisi nälkä, mutta näin ei todellakaan käynyt! Valitettavasti ravintolan ruokalistaa ei löytynyt netistä, joten kastikkeen tarkempi sisältö jää nyt arvailujen varaan, kun emme sitä ravintoloitsijalta huomanneet kysyä. Mieleen tuli kuitenkin, että kastikkeessa olisi ollut ainakin smetanaa ja sitten vielä jotain hieman makeutta tuomassa?
Sisko tilasi teen kaveriksi vielä juustokakkua. Ihmettelimme aluksi, että miten juustokakku sopii puolalaiseen perinneruokaan. Ruokalista oltiin kuitenkin suunniteltu loppuun asti, koska pöytään tuli juustokakku puolalaiseen tapaan. Tämä kakku ei ollut lainkaan niin makea tai prameileva kuin Amerikkalaiset serkkunsa. Se oli kuitenkin maukas, ruokaisa ja vei kielen mennessään.
Kattauksesta tuli mieleen mummola, jossa on laitettu juhla-astiat pöytään. Tunnelma oli sopivasti juhlava, mutta kotoisa. Ruoka sopi hyvin kattaukseen ja osaisin kuvitella mummon keittiöön leipomaan perunapiirakoita ja juustokakkua. Juttelimme ruokailun aikana, että tuntuu kuin olisimme yhtäkkiä lennähtäneet eri vuosikymmenelle ja toiseen maahan. Harvoin näin helpolla saa itselleen lomatunnelmaa suomen syyssateessa!
tl;dr: Puolalaisen isoäidin ruokaa
Kenelle: Lounasaikaan puolalaista kotiruokaa ja illalla ystävien tai perheen kesken uusia kokemuksia.
Hintaluokka: Pääruoka 9 euroa
Arvosana: 9
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kakku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kakku. Näytä kaikki tekstit
perjantai 25. syyskuuta 2015
perjantai 28. elokuuta 2015
Runollisen hyvää
Aina välillä alkaa kakkuhammasta kolottaa ja tällä kertaa suuntasimme Nomun postauksesta tutun porukan kanssa Kahvila Runoon. Jos joku ei vielä paikkaa tunne, niin Runo on idyllinen pienehkö kahvila Tampereen vanhassa kaupungissa, aivan Tuomiokirkon kupeessa.
Heti alkuun pitää myöntää, että kakut olivat niin herkullisia, että ne oli pistelty parempiin suihin ennen kuin kukaan muisti ottaa kuvia. Näin ollen saatte tällä kertaa katsella pärstöjämme herkkukuvien sijaan.
Seurueessamme syötiin kolmea erilaista kakkua ja kaikki olivat taivaallisen hyviä. Kahvilasta olisi saanut myös muita makeita ja suolaisia leivonnaisia sekä täytettyjä voileipiä, mutta niitä ei nyt tällä kertaa testtau akuutin kakkuhimon iskettyä. Paikka oli hieman vaikea teen juojalle. Mitä ihmettä valitsisi valtavasta valikoimasta tällä kertaa? Teetä löytyi mustaa, vihreää ja valkoista valtavalla määrällä eri mausteita, luomuna ja tavallisena. Myöskään kahvin juojaa ei ole unohdettu, sillä kahvilaatujakin on tarjolla useampia ja myös erikoiskahveja saa tilattuja.
Kahvilasta teki kotoisan nostalginen sisustus, joka vaikuttaa siltä kuin se olisi hamstrattu kymmeneltä eri kirpputorilta tai peritty isoäidin isotädiltä. Sekalaiset ihanat kuviotapetit ja suuret ikkunat tekevät tunnelmasta kahvilan nimen veroisen. Alakerta on hieman ahdas ja puheensorina välillä liiankin kova, mutta yläkerrassa on rauhallinen tunnelma ja yleensä paremmin tilaakin kuin alhaalla.
Runo on tunnelmallinen paikka herkutella kavereiden tai oman kullan kanssa. Liian suurella porukalla ei kuitenkaan kannata änkeä ja eivät lastenrattaatkaan sinne oikein mahdu.
tl;dr: Tunnelmallinen teen juojan paratiisi, jossa kahvinjanoinenkaan ei pety.
Kenelle suosittelemme: Kahvi- ja teehifistelijöille pienessä kaveriporukassa.
Hintataso: Kahvi ja tee 2 - 3 €, makeita herkkuja 1 - 7 €
Arvosana: 8-
Heti alkuun pitää myöntää, että kakut olivat niin herkullisia, että ne oli pistelty parempiin suihin ennen kuin kukaan muisti ottaa kuvia. Näin ollen saatte tällä kertaa katsella pärstöjämme herkkukuvien sijaan.
Kahvilasta teki kotoisan nostalginen sisustus, joka vaikuttaa siltä kuin se olisi hamstrattu kymmeneltä eri kirpputorilta tai peritty isoäidin isotädiltä. Sekalaiset ihanat kuviotapetit ja suuret ikkunat tekevät tunnelmasta kahvilan nimen veroisen. Alakerta on hieman ahdas ja puheensorina välillä liiankin kova, mutta yläkerrassa on rauhallinen tunnelma ja yleensä paremmin tilaakin kuin alhaalla.
Runo on tunnelmallinen paikka herkutella kavereiden tai oman kullan kanssa. Liian suurella porukalla ei kuitenkaan kannata änkeä ja eivät lastenrattaatkaan sinne oikein mahdu.
tl;dr: Tunnelmallinen teen juojan paratiisi, jossa kahvinjanoinenkaan ei pety.
Kenelle suosittelemme: Kahvi- ja teehifistelijöille pienessä kaveriporukassa.
Hintataso: Kahvi ja tee 2 - 3 €, makeita herkkuja 1 - 7 €
Arvosana: 8-
Tunnisteet:
kahvi,
Kahvila,
Kahvila Runo,
kakku,
tee
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



