Makumatkalla Swagathissa

Kävimme Sallan ja kolmannen kaverin kanssa kiertelemässä kaksi viikkoa sitten Tampereen käsityömessuilla. Messujen jälkeen jalat huusivat armoa ja vatsa nälkää, joten suuntasimme herkuttelemaan Swagathaan Aleksanterinkadulle. Emme olleet etukäteen miettineet ruokapaikkaa ja kriteereinä oli, että keskustassa, halpaa ja riittävästi. Ravintolaan saapuessa olimme heti tyytyväisiä valintaamme, koska ravintolassa oli lauantai-iltana väsyneille ihmisille sopiva rauhallinen tunnelma, vaikka ihmisiä hyvin olikin liikkeellä. Plussaa pitää myös antaa hyvistä aukioloajoista! 

Ravintola oli sisustettu todella tyylikkäästi Intialaiseen tyyliin. Hieman ruokailun aikana alkoi naurattamaan, kun hoksasimme että sama sisustus sopisi itseasiassa hyvin Lappi-teemaiseen ravintolaan, kun laitettaisiin poronsarvet seinälle ja tarjoilijalle neljäntuulenhattu. Palvelu oli äärettömän ystävällistä ja oli hieno nähdä Intialaista tyyliä tarjoilijan asussakin! Muutenkin yksityiskohtiin oltiin panostettu ihan vesikannuista alkaen.

Alkuruoaksi tilasimme Sallan kanssa valkosipulilla höystettyä Naan-leipää, joka oli harvinaisen hyvää! Helmin makuun valkosipulia olisi kuitenkin voinut olla hieman enemmänkin... Joka tapauksessa leipä toimi hyvin niin alkuruokana kuin myöhemmin tasaamassa muun annoksen tulisuutta.

Naan-leipä

Salla tilasi Gosht Lasuun -annoksen, lammasta ja valkosipulia tomaatti-sipulikastikkeessa. Testiryhmämme intialaiseen ruokaan tottumattomin tilasi muiden mukana annoksensa roheasti normaalilla tulisuudella, mutta osoittautui ikävä kyllä nössöksi tässä suhteessa: silmät ja nenä alkoivat vuotaa jo yhden kolmasosa-annoksen jälkeen, eivätkä suun limakalvot kestäneet koko annoksen syömistä vaan kaikkien periaatteiden vastaisesti osa jäi syömättä. Note to self: ensi kerralla muista sana "mieto"! Uudelleen on kyllä testattava, sillä ruoka oli erittäin maukasta niin kauan kuin sitä pystyi syömään; valkosipuli kirpaisi kivasti makunystyröitä ja muutenkaan koko annos ei alkuun maistunut vain tuliselta, vaan myös muut maut paistoivat läpi kapsaisiinivaikutuksesta.

Gosht Lasuun

Helmi on hieman tottuneempi tulisin ystävä, mutta kyllä normaalilla tulisuudella tilattua annosta syödessä lämmin tuli ja välillä piti pitää hieman taukoa. Tällä kertaa se oli kuitenkin vain hyvä asia, koska oli mukava höpötellä rauhassa ystävien kanssa. Kovin nälkäisenä olisi "helpompi" annos tultu vain hotkaistua parempiin suihin ilman että olisi keskittynyt seuraan tai ruoan maisteluun. Ja ruokaa kannatti kyllä maistella! Kaikkea uutta pitää kokeilla, joten Helmin lautaselle päätyi kasvisbiryani.

Kasvisbiryanit

Menussa kerrotaan seuraavaa biryanista: "Biryanit ovat alkujaan Persiasta ja sen ovat tuoneet iranilaiset matkailijat ja kauppiaat Intiaan, jossa se on kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Sana biryani tarkoittaa käristämistä tai paistamista. Biryani voi sisältää riisin ja erilaisten mausteiden lisäksi lammasta, vuohta, kanaa, kalaa, katkarapuja, kasviksia, jotka on ensin valmistettu curryksi ja sitten
lisätty riisiin valmistamisen loppuvaiheessa.". Tämä annos kiilasi suoraan paistettujen nuudelien rinnalle Helmin lempiannoksissa! Ruoka ei ollut paistamisesta huolimatta liian rasvainen ja makumaailma oli mukavan vivahdeikas. Annos oli niin iso, että kovassakaan nälässä sitä ei aivan loppuun jaksanut syödä!

tl;dr: Tyylikäs ja tunnelmallinen Intialainen
Kenelle: Pariskunnille romanttiseen iltaan, kaveriporukoille
Hintaluokka: Pääruuat 10 € - 20 €
Arvosana: 9-

ValmistujaisHuviretki

Sallan hyvä ystävä sai gradunsa viimein valmiiksi ja hyväksytyksi, joten maisteria lähdettiin juhlistamaan tyttöporukalla hyvän aterian merkeissä. Ravintolaksi valikoitui Koskipuiston ravintola Huviretki, lähinnä monipuolisen ruokalistansa ja kaikille sopivan hintatasonsa vuoksi. Päivä oli aurinkoinen ja kun seurue ohjattiin istumaan ikkunapöytään, edes krooninen vilukissa Salla ei palellut. Huviretken miljöö oli kodikas ja siisti, tarjoilijat ystävällisiä ja palvelualttiita. Ruokalistalta löytyy jotakin jokaiseen makuun: on perinteisiä pihviannoksia, pastaa, burgeria, pitsaa ja salaattia. Myös täysvegaaneille on joitain annosvaihtoehtoja, kuten yrttimarinoitua tofua, porkkanaröstejä ja kasvisburger.


Seurue mietti ateriavalintojaan pitkään ja hartaasti, ruokalista on tässä suhteessa hiukan turhankin monipuolinen :) Kaikki päätyivät kuitenkin lopulta perinteisen grillilistan antimiin ja pöytään kannettiin pariloitua lohta, patruunanpihviä ja pippuripihviä. Annokset olivat herkullisen näköisiä eikä niitä olisi millään malttanut valokuvata vaan käydä suoraa päätä käsiksi. Ruokaa ei muistin mukaan tarvinnut odottaa tajuttoman pitkään (tai sitten seura on ollut niin hauskaa että odotus ei ole jäänyt mieleen...).

Allekirjoittanut söi sen patruunanpihvin eikä pettynyt valintaansa, liha oli sopivasti mediumia, sipulirenkaat sipulirenkaita ja ranskalaisetkin mukiinmeneviä. Black Castello -juusto pihvin päällä kruunasi annoksen. Ainoa miinus olivat annoksen kyljessä olleet vihreät ja valkoiset pavut, jotka olivat allekirjoittaneen makuun hiukan liian raakoja. Toki pavut eivät ylikypsinäkään ole edukseen, mutta herää epäilys, että kyseisiä yksilöitä olisi voinut hivenen pidempään kypsytellä.

Kun kuitenkin arvokasta asiaa oltiin juhlimassa, päädyttiin tilaamaan vielä jälkiruuatkin kaiken hyvän päälle. Huviretkessä oli tuolloin (kesällä) jokin kausikampanja jälkiruuista meneillään, ja kaksi kolmesta aterioitsijasta tilasikin kampanjajäätelöannokset. Kolmas päätyi juustokakkuun, jota tosin sitäkään ei taida enää löytyä Huviretken ruokalistalta. Omassa jätskiannoksessani oli vaniljajäätelöä lakritsikastikkeella vohvelin ja isojen täytelakupalojen kera. Annos oli muistaakseni nimetty hauskasti "Mustiksi silmiksi". Toinen jäätelöannos pöydässä oli jonkinlainen mansikkakastikkeessa uitettu herkullisen värinen jälkiruokaunelma, jota katsellessa tulee edelleen vesi kielelle.

Kaiken kaikkiaan ravintola Huviretki oli positiivinen kokemus. Etenkin ystäväporukalla illastaminen oli mukavaa, osaisin kuvitella ravintolan sopivan hyvin myös lapsiperheille. Romanttisella illallisella naapuripöytien kälättävä tätipoppoo ja lihapullia niskaan heittelevä kolmevuotias saattaisivat hivenen latistaa tunnelmaa... Ruoka oli kuitenkin perushyvää ja etenkin miellyttivät hiukan tavallisesta poikkeavat lisäkkeet annoksissa, porkkanaröstit ja lehtikaalipaistos olivat mukavaa vaihtelua ranskalaisille.

tl;dr: perinteistä ravintolaruokaa moneen makuun
Kenelle: Kaveriporukoille ja lapsiperheille.
Hintaluokka: Pääruuat 14 € - 33 €
Arvosana: 8 1/2