Jälkkäriä Omaan tyyliin

Nomussa käytyämme jäimme tosiaan kaipailemaan jälkiruokaa, joten kierimme Hämeenkatu 5:n mäkkärin takana olevaan Pyymäen Oma -kahvilaan. Pyymäen leipomo on Vammalassa sijaitseva perheyritys, jonka sikäläisessä kahvilassa Salla on lapsuudessaan syönyt lukemattomia rosinamunkkeja. Sittemmin yritys on laajentunut ja avannut pari vuotta takaperin kahvilan myös Tampereelle, missä se on saavuttanut suuren suosion herkullisten leivostensa ja kodikkaan miljöönsä avulla.

Kahvila on sisustukseltaan moderni mutta tyylikkään lämminhenkinen. Vitriini on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia leivoksia ja kaakao tarjoillaan runsaan kermavaahdon ja aidon suklaan kera. Palvelukin pelaa :) Ehdotonta plussaa pitää ataa kahvilalle hyvistä aukioloajoista! Tuntuu usein siltä, että parhaimmat kahvilat menevät kovin aikaisin kiinni. Pyymäen Oma on auki kuitenkin arkisin yhdeksään ja lauantaisin kuuteen.

Seurueemme tilasi monipuolisesti: pari kakkupalaa, keksejä, kaakaota ja Sallan tilaama hyväksi koettu rosinamunkki. Tällä kertaa kukaan ei tullut tilanneeksi omenakimaraa, mutta kokeneempana Pyymäen tuntijana Salla voisi ensikertalaisille suositella sitä - voitaikinakuoreen leivottua suussasulavaa omenahilloa. Siitä ei enää leivos parane. Tosin Pyymäen lusikkaleivät, joita Helmi tilasi yhden, ovat esim. juhlapöytään oiva pikkuleipävalinta. Harmi vain, että tällä kertaa lusikkaleivistä maistui hieman sooda tai leivinjauhe läpi.  Rosinamunkki on puolestaan varma lasten (ja Sallan) suosikki.

Kahvilasta saa myös omintakeisia täytettyjä leipiä, joiden päälle saa muun muassa kalaa ja erilaisia herkullisia tahnoja. Lounasaikaan tarjolla on myös keittoja ja salaatteja, joiden makua ei ole tullut testattua - täytynee tehdä uusi postaus kun asia on korjattu.

Kahvipuolella kahvila ei ole parhaasta päästä - kahvi on perushyvää ja sitä on kyllä asiallisesti tarjolla kahta eri paahtovahvuutta, mutta mikään tajunnanräjäyttävä makuelämys ei ole kyseessä. Teetä oli tarjolla useita eri makuja, mutta Helmin sattui nyt valitsemaan pliisun makuisen vaihtoehdon. Luultavasti jollain muulla makuvaihtoehdolla olisi ollut parempi tuuri. Kaakao sen sijaan on aivan Omanlaistaan: siitä on kaksi eri vaihtoehtoa, tumma tai vaalea. Molemmat maistuvat maitoon tehdyltä, ja mukana tulee puutikku, jota tarkemmin tutkiessaan huomaa, että sen päässä on valtava köntti aitoa tummaa tai maitosuklaata, joka pikku hiljaa sulaa maitoon - tai suuhun, jos se sinne jotenkin päätyy!

tl;dr  Tunnelmallinen herkkukahvila
Kenelle: Herkkupepuille ja muille hyvien leivonnaisten ystäville
Hintaluokka: Kakkupala 4,20 €, keksit alk. 1€
Arvosana:  9

Nälkäiset Nomussa - taas

Chicken teriyaki burger

 Edellisestä käynnistä Nomussa jäi niin hyvä maku suuhun, että päätimme testata ravintolan tarjontaa vielä uudemman kerran samalla porukalla. Tilasimme tällä kertaa hieman enemmän annoksia ja kokeilimme uusia juttuja, muun muassa japaksia, jotka ovat kuin tapaksia mutta japanilaisittain höystettyjä :) Bataattiranskalaiset ja lihapullavartaat olivat illan parhaat annokset, ja niitä tilattiinkin vielä uusi kierros kun muut ruuat oli tuhottu. Santsaus aiheutti kylläkin sen, että Salla jouduttiin lähestulkoon kierittämään ravintolasta kahvilajatkoille - eikä asiaa auttanut yhtään kahvilassa nautittu kermamunkki...

Yawaraka yakitori - kanavartaat

Tämä onkin ainoa asia, josta haluaisimme antaa Nomulle palautetta tällä kertaa: lista kaipaisi kipeästi makiata päätettä aterialle! Ottaen huomioon, että kummallakin kerralla olemme päätyneet lähistöllä olevaan kahvilaan herkkujatkoille, olisi ravintolalle varmaankin kustannustehokasta lisätä menuun muutama jälkkärivaihtoehto. Muutoin ilta oli kuitenkin menestys: palvelu oli ylen ystävällistä (lähtien siitä että tarjoilija pahoitteli kun toinen tarjoilija joutui palvelemaan meitä välillä), ruuat tuotiin ajoissa ja sopivin väliajoin ja tunnelma oli korkealla.

Sayaingen nam pla (pavut ei olleet yhtä hyviä kuin viimeksi :( )

Schichimi jagaimo fries - bataattiranskikset

Teriyaki gyutsukune - lihapullavartaat

Agepan - leipätikut

Yaki mekyabetsu - ruusukaalit

Shake no kara age lime pepper - uppopaistettua lohta

Snack potato chips - kotitekoiset perunalastut

Gyoza pork taco - japas

Makumatkalla Swagathissa

Kävimme Sallan ja kolmannen kaverin kanssa kiertelemässä kaksi viikkoa sitten Tampereen käsityömessuilla. Messujen jälkeen jalat huusivat armoa ja vatsa nälkää, joten suuntasimme herkuttelemaan Swagathaan Aleksanterinkadulle. Emme olleet etukäteen miettineet ruokapaikkaa ja kriteereinä oli, että keskustassa, halpaa ja riittävästi. Ravintolaan saapuessa olimme heti tyytyväisiä valintaamme, koska ravintolassa oli lauantai-iltana väsyneille ihmisille sopiva rauhallinen tunnelma, vaikka ihmisiä hyvin olikin liikkeellä. Plussaa pitää myös antaa hyvistä aukioloajoista! 

Ravintola oli sisustettu todella tyylikkäästi Intialaiseen tyyliin. Hieman ruokailun aikana alkoi naurattamaan, kun hoksasimme että sama sisustus sopisi itseasiassa hyvin Lappi-teemaiseen ravintolaan, kun laitettaisiin poronsarvet seinälle ja tarjoilijalle neljäntuulenhattu. Palvelu oli äärettömän ystävällistä ja oli hieno nähdä Intialaista tyyliä tarjoilijan asussakin! Muutenkin yksityiskohtiin oltiin panostettu ihan vesikannuista alkaen.

Alkuruoaksi tilasimme Sallan kanssa valkosipulilla höystettyä Naan-leipää, joka oli harvinaisen hyvää! Helmin makuun valkosipulia olisi kuitenkin voinut olla hieman enemmänkin... Joka tapauksessa leipä toimi hyvin niin alkuruokana kuin myöhemmin tasaamassa muun annoksen tulisuutta.

Naan-leipä

Salla tilasi Gosht Lasuun -annoksen, lammasta ja valkosipulia tomaatti-sipulikastikkeessa. Testiryhmämme intialaiseen ruokaan tottumattomin tilasi muiden mukana annoksensa roheasti normaalilla tulisuudella, mutta osoittautui ikävä kyllä nössöksi tässä suhteessa: silmät ja nenä alkoivat vuotaa jo yhden kolmasosa-annoksen jälkeen, eivätkä suun limakalvot kestäneet koko annoksen syömistä vaan kaikkien periaatteiden vastaisesti osa jäi syömättä. Note to self: ensi kerralla muista sana "mieto"! Uudelleen on kyllä testattava, sillä ruoka oli erittäin maukasta niin kauan kuin sitä pystyi syömään; valkosipuli kirpaisi kivasti makunystyröitä ja muutenkaan koko annos ei alkuun maistunut vain tuliselta, vaan myös muut maut paistoivat läpi kapsaisiinivaikutuksesta.

Gosht Lasuun

Helmi on hieman tottuneempi tulisin ystävä, mutta kyllä normaalilla tulisuudella tilattua annosta syödessä lämmin tuli ja välillä piti pitää hieman taukoa. Tällä kertaa se oli kuitenkin vain hyvä asia, koska oli mukava höpötellä rauhassa ystävien kanssa. Kovin nälkäisenä olisi "helpompi" annos tultu vain hotkaistua parempiin suihin ilman että olisi keskittynyt seuraan tai ruoan maisteluun. Ja ruokaa kannatti kyllä maistella! Kaikkea uutta pitää kokeilla, joten Helmin lautaselle päätyi kasvisbiryani.

Kasvisbiryanit

Menussa kerrotaan seuraavaa biryanista: "Biryanit ovat alkujaan Persiasta ja sen ovat tuoneet iranilaiset matkailijat ja kauppiaat Intiaan, jossa se on kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Sana biryani tarkoittaa käristämistä tai paistamista. Biryani voi sisältää riisin ja erilaisten mausteiden lisäksi lammasta, vuohta, kanaa, kalaa, katkarapuja, kasviksia, jotka on ensin valmistettu curryksi ja sitten
lisätty riisiin valmistamisen loppuvaiheessa.". Tämä annos kiilasi suoraan paistettujen nuudelien rinnalle Helmin lempiannoksissa! Ruoka ei ollut paistamisesta huolimatta liian rasvainen ja makumaailma oli mukavan vivahdeikas. Annos oli niin iso, että kovassakaan nälässä sitä ei aivan loppuun jaksanut syödä!

tl;dr: Tyylikäs ja tunnelmallinen Intialainen
Kenelle: Pariskunnille romanttiseen iltaan, kaveriporukoille
Hintaluokka: Pääruuat 10 € - 20 €
Arvosana: 9-

ValmistujaisHuviretki

Sallan hyvä ystävä sai gradunsa viimein valmiiksi ja hyväksytyksi, joten maisteria lähdettiin juhlistamaan tyttöporukalla hyvän aterian merkeissä. Ravintolaksi valikoitui Koskipuiston ravintola Huviretki, lähinnä monipuolisen ruokalistansa ja kaikille sopivan hintatasonsa vuoksi. Päivä oli aurinkoinen ja kun seurue ohjattiin istumaan ikkunapöytään, edes krooninen vilukissa Salla ei palellut. Huviretken miljöö oli kodikas ja siisti, tarjoilijat ystävällisiä ja palvelualttiita. Ruokalistalta löytyy jotakin jokaiseen makuun: on perinteisiä pihviannoksia, pastaa, burgeria, pitsaa ja salaattia. Myös täysvegaaneille on joitain annosvaihtoehtoja, kuten yrttimarinoitua tofua, porkkanaröstejä ja kasvisburger.


Seurue mietti ateriavalintojaan pitkään ja hartaasti, ruokalista on tässä suhteessa hiukan turhankin monipuolinen :) Kaikki päätyivät kuitenkin lopulta perinteisen grillilistan antimiin ja pöytään kannettiin pariloitua lohta, patruunanpihviä ja pippuripihviä. Annokset olivat herkullisen näköisiä eikä niitä olisi millään malttanut valokuvata vaan käydä suoraa päätä käsiksi. Ruokaa ei muistin mukaan tarvinnut odottaa tajuttoman pitkään (tai sitten seura on ollut niin hauskaa että odotus ei ole jäänyt mieleen...).

Allekirjoittanut söi sen patruunanpihvin eikä pettynyt valintaansa, liha oli sopivasti mediumia, sipulirenkaat sipulirenkaita ja ranskalaisetkin mukiinmeneviä. Black Castello -juusto pihvin päällä kruunasi annoksen. Ainoa miinus olivat annoksen kyljessä olleet vihreät ja valkoiset pavut, jotka olivat allekirjoittaneen makuun hiukan liian raakoja. Toki pavut eivät ylikypsinäkään ole edukseen, mutta herää epäilys, että kyseisiä yksilöitä olisi voinut hivenen pidempään kypsytellä.

Kun kuitenkin arvokasta asiaa oltiin juhlimassa, päädyttiin tilaamaan vielä jälkiruuatkin kaiken hyvän päälle. Huviretkessä oli tuolloin (kesällä) jokin kausikampanja jälkiruuista meneillään, ja kaksi kolmesta aterioitsijasta tilasikin kampanjajäätelöannokset. Kolmas päätyi juustokakkuun, jota tosin sitäkään ei taida enää löytyä Huviretken ruokalistalta. Omassa jätskiannoksessani oli vaniljajäätelöä lakritsikastikkeella vohvelin ja isojen täytelakupalojen kera. Annos oli muistaakseni nimetty hauskasti "Mustiksi silmiksi". Toinen jäätelöannos pöydässä oli jonkinlainen mansikkakastikkeessa uitettu herkullisen värinen jälkiruokaunelma, jota katsellessa tulee edelleen vesi kielelle.

Kaiken kaikkiaan ravintola Huviretki oli positiivinen kokemus. Etenkin ystäväporukalla illastaminen oli mukavaa, osaisin kuvitella ravintolan sopivan hyvin myös lapsiperheille. Romanttisella illallisella naapuripöytien kälättävä tätipoppoo ja lihapullia niskaan heittelevä kolmevuotias saattaisivat hivenen latistaa tunnelmaa... Ruoka oli kuitenkin perushyvää ja etenkin miellyttivät hiukan tavallisesta poikkeavat lisäkkeet annoksissa, porkkanaröstit ja lehtikaalipaistos olivat mukavaa vaihtelua ranskalaisille.

tl;dr: perinteistä ravintolaruokaa moneen makuun
Kenelle: Kaveriporukoille ja lapsiperheille.
Hintaluokka: Pääruuat 14 € - 33 €
Arvosana: 8 1/2

Syö murheesi pois Zhoun paikassa

Ensinnäkin, pahoittelut kirjoituksen myöhästymisestä! Perjantaikahveista tuli nyt hetkellisesti lauantaikahvit...  mutta asiaan!

Zhous place on kiinalainen ravintola Tammelantorin laidalla. Ulkopuolelta tuli vaikutelma lähinnä pikaruokakiinalaisesta. Heti sisälle tultaessa huomaa kuitenkin, että miljööseen ja palveluun on satsattu ja vaikutelma pikaruokaravintolasta jää ehdottomasti ulkopuolelle. Sisustus on kiinalaiseksi ravintolaksi yllättävänkin moderni. Päävärikin on keltainen iänikuisen punaisen sijaan!

Olimme liikkeellä viiden hengen kaveriporukalla ja tämän kokoiselle seurueelle oli ravintolassa vain yksi riittävän iso pöytä. Valitettavasti sekin oli varattuna, joten mahdutimme itsemme neljän hengen
pöytään ottamalla yhden tuolin pöydän päähän. Melkein heti istuduttuamme ystävällinen tarjoilija toi ruokalistat, jotka osottautuivat hyvin monipuolisiksi. Tarjolla oli perinteisten paistettujen nuudelien ja friteerattujen kanojen lisäksi sushia ja Helmin iloksi myös useita tofuannosvaihtoehtoja.

Kevätrullia

Helmi tilasikin pitkän pohdinnan jälkeen tofua soijakastikkeessa. Iloiseksi yllätykseksi tarjoilija kysyi haluaisimmeko maisteltavaksi ekstra-annoksen tofua hapanimeläkastikkeessa emmekä missään nimessä kieltäytyneet. Soijakastikkeessa oleva tofu oli mukavan rapeaa tofuksi! Olisi hienoa osata tehdä sellaista kotonakin. Itse soijakastikekin oli positiivinen yllätys. Yleensä se on hyvää, mutta hurjan suolaista. Nyt se oli ihan vain hyvää. Hapanimeläkastikkeessa oleva tofu oli pehmeämpää, mutta siinäkin oli mukava suutuntuma. Kastiketta oli kuitenkin meidän makuumme hieman liikaa. Lähtiessämme tarjoilija kysyi vielä kumpi annos oli enemmän mieleemme ja äänestyksen voittajaksi tuli selkeästi soijakastike.

Tofua soijakastikkeessa

Salla ja seurueemme kolmas naisjäsen riutuivat nälästä ja tilasivat alkuruoaksi pahemman nälän taltutukseen kevätrullia. Esillepano oli ruokahalua heräättävä, mutta makuelämys oli pienoinen pettymys sillä se ei olut itseasiassa elämys lainkaan. Lähikaupan pakasteallas kävi kuitenkin mielessä. Pääruoaksi Salla tilasi katkarapuja valkosipuli-chilikastikkeessa. Ruoka oli maukas ja juuri sopivasti maustettua; sekä chili että valkosipuli maistuivat, mutta silti ei tehnyt mieli hypätä Näsijärveen tulisen ruoan seurauksena.

Katkarapuja valkosipuli-chilikastikkeessa

Kevätrullat eivät olleet ainoa näyttävä annos vaan kaikki ruoat oli aseteltu tyylikkäästi ja hauskasti. Ainoastaan paistetut nuudelit näyttivät juuri siltä miltä ne aina näyttävätkin. Lupaamme tarjota suklaalevyn sille, joka näyttää tyylikkään tavan asetella paistetut nuudelit!

Kanaa ja nuudeleita

Seurueen muut jäsenet tilasivat juurikin paistettuja nuudeleita ja kanaa, nautaa Szechuan tapaan sekä kanaa ja cashew-pähkinöitä. Tarkempia analyyseja muiden annoksista emme voi antaa, mutta pienten lautasvarkauksien kautta voimme todeta että kaikki muutkin ruoat olivat maistuvia ja ne katosivatkin parempiin suihin alta aikayksikön.

Kana ja Cashew

Yksi asia jäi kuitenkin harmittamaan. Vatsat olivat jälleen kerran liian täynnä jälkiruoalle.

Nautaa Szechuan tapaan

tl;dr Peruskiinalainen modernilla esiinpanolla
Kenelle: Kiinalaisen ruoan ystäville, pariskunnille ja pienille porukoille
Hintaluokka: 10 € ylöspäin
Arvosana:  8
 

Hauska pieni ankanpoikanen

Olimme kesätöissä Kangasalla ja erään heinäkuisen työpäivän päätteeksi myöhästyimme tavalliseen tapaamme Tampereelle suuntaavasta bussista. Onneksi linja-autoasemalta löytyi kuitenkin lohdutus tähän harmiin. Neuvostoaikaista bunkkeria muistuttavan asemarakennuksen katutasossa piileksii perinteinen pieni kiinalainen ravintola Fun Duck. Sinne sitten päädyimme hukuttamaan murhettamme herkkuruokaan ja päivän juoruihin.

Sisustus oli kiinalaiselle ravintolalle tyypillinen punasävyinen ja koristeellinen tyyliltään. Ravintola oli sisältä miellyttävän siisti ottaen huomioon ajoittain varmasti levottomankin ja vähintään karun sijainnin linja-autoaseman alakerrassa. Sisustuksessa jäi kuitenkin mietityttämään, että olisivatko oikeat servetit olleet kuitenkin paremmin muuhun sisustukseen sopivia kuin talouspaperin palaset? Ruoka oli sisutukseen sopivaa; perushyvää kiinalaista, joka ei tuottanut pettymystä muttei myöskään isompia riemun kiljahduksia.

Helmi tilasi paistettuja nuudeleita kanalla. Annos oli värittömyydessään yllättävän hyvää ja maustaminen mukavan tasapainoista. Syödessä tuli lämmin, mutta maistoi kuitenkin muitakin makuja kuin chilin. Salla tilasi kiinalaisen luottoannoksensa: kanaa, herkkusieniä ja bambua riisillä. Tämä klassikko ei pettänyt tälläkään kertaa. Ruoka oli maukasta eikä alkanut paleltaa tätäkään syödessä.

Parasta paikassa oli ehdottomasti meitä äidillisesti palvellut rouva, jota kuvataan paikan facebook-sivuilla: "Omistaja, kokki ja äiti.". Ovesta sisään astuessamme hän tervehti iloisesti ja palvelu oli muutenkin erittäin ystävällistä ja lämminhenkistä. Yrittäessämme lähteä ilman jälkiruokakahvia ja -teetä, hän vielä muistutti näistä elämän peruspilareista. Pitkästä työpäivästä palautui yllättävän hyvin yhden ruokailun jälkeen. Ongelmana oli kuitenkin tämän jälkeen, että miten Helmin saisi kieritettyä bussiin - kävelykyky oli heikko koko annoksen ahmimisen jälkeen. Salla oli fiksumpi ja otti loput mukaan. 



tl;dr Peruskiinalaista
Kenelle: Kebabin korvaaja silloin, kun ei jaksa itse kokata pitkän työpäivän jälkeen tai sunnuntaikrapulaan
Hintaluokka: 7 - 10 €
Arvosana:  7½

Miniloma Syrenkassa

Helmi eksyi viikko sitten shoppailureissun uuvuttamana siskonsa kanssa Foodstationille etsimään rauhallista ruokapaikkaa. Ja rauhasta ei kyllä ollut pulaa! Oli surkeaa huomata kuinka perjantai-iltana vain kaksi ravintolaa oli auki ja näistäkin toinen tyhjillään ja toisessa vain yksi pariskunta. Olen aiemminkin käynyt alueella syömässä ja todennut ruoat hyviksi, tilat siisteiksi ja hintatason kohtuulliseksi. Onko vika enemmän mainonnassa, sijainnissa vai kuitenkin jotenkin ravintoloissa itsessään? Itselleni yksi ehdoton miinus on, että tullessa itsenäisyydenkadun puolelta on sisäänkäynti Foodstationille todella huomaamaton, epäsiisti ja iltaisin jopa rauhaton.

Päädyimme lopulta siskon kanssa kokeilemaan puolalaista ruokaa ravintola Syrenkaan. Kumpikaan meistä ei ole käynyt Puolassa tai muuten tutustunut kyseisen maan ruokakulttuuriin, joten halusimme kokeilla jotain uutta!

Tilasimme molemmat perunapiirakoita kastikkeella. Lisäkkeenä tarkoiltiin suolakurkkua ja punajuuria. Ruoan tuleminen hieman kesti, mutta oli ehdottomasti odottamisen arvoista! Perunapiirakat olivat lempeän pehmeitä, mutta yllättävän täyttäviä. Aluksi pelkäsin, että annoksesta jäisi nälkä, mutta näin ei todellakaan käynyt! Valitettavasti ravintolan ruokalistaa ei löytynyt netistä, joten kastikkeen tarkempi sisältö jää nyt arvailujen varaan, kun emme sitä ravintoloitsijalta huomanneet kysyä. Mieleen tuli kuitenkin, että kastikkeessa olisi ollut ainakin smetanaa ja sitten vielä jotain hieman makeutta tuomassa?

Sisko tilasi teen kaveriksi vielä juustokakkua. Ihmettelimme aluksi, että miten juustokakku sopii puolalaiseen perinneruokaan. Ruokalista oltiin kuitenkin suunniteltu loppuun asti, koska pöytään tuli juustokakku puolalaiseen tapaan. Tämä kakku ei ollut lainkaan niin makea tai prameileva kuin Amerikkalaiset serkkunsa. Se oli kuitenkin maukas, ruokaisa ja vei kielen mennessään. 

Kattauksesta tuli mieleen mummola, jossa on laitettu juhla-astiat pöytään. Tunnelma oli sopivasti juhlava, mutta kotoisa. Ruoka sopi hyvin kattaukseen ja osaisin kuvitella mummon keittiöön leipomaan perunapiirakoita ja juustokakkua. Juttelimme ruokailun aikana, että tuntuu kuin olisimme yhtäkkiä lennähtäneet eri vuosikymmenelle ja toiseen maahan. Harvoin näin helpolla saa itselleen lomatunnelmaa suomen syyssateessa!

tl;dr: Puolalaisen isoäidin ruokaa
Kenelle: Lounasaikaan puolalaista kotiruokaa ja illalla ystävien tai perheen kesken uusia kokemuksia.
Hintaluokka: Pääruoka 9 euroa
Arvosana: 9

Se Maja/Talo mieleen usein palaa...

Tarkoituksena on ollut käydä tsekkaamassa tämä ravintola jo pidempään, mutta Pyynikintorin laidalla sijaitsevaan Maja/Taloon saimme itsemme raahattua vasta kesätöiden loppuessa elokuulla. Miten se lähteminen on heti muka rankempaa, jos paikka sijaitsee muutaman bussipysäkin kauempana? 

Sivuhuoneen  upea sarjakuvilla
tapetoitu seinä

Saluunamainen ruokasali

Tilana ravintola oli aivan upea. Tuntui siltä kuin olisi astunut rennon sisustuskirjan lehdille. Kekseliäitä, mielenkiintoisia ja kuitenkin kotoisia ideoita oli ympäriinsä, rouheat lattiat ja hämyisä ruokasali loivat hiukan rähjäisen mutta kuitenkin miellyttävän rauhallisen tunnelman. Allekirjoittaneiden ehdoton lemppari oli sivuhuoneen sarjakuvatapetti. Aloimme heti pohtimaan, mitkä sarjakuvat parhaiten sopisivat omalle seinälle ja antaisikohan vuokranantaja luvan vähemmän konservatiiviseen tapetointiin...

Palvelu oli valitettavasti kuitenkin puitteita hieman nihkeämpää. Tarjoilija vastasi asiallisesti kysymyksiin ruoka- ja juomalistasta. Hymy oli kuitenkin unohtunut kotiin ja tuntui hivenen siltä, että hän olisi toivonut meidän mielummin jatkavan seuraavaan ravintolaan ja ohittavan Maja/Talon. Emme kuitenkaan antaneet kireän palvelun estää viimeisen työpäivän juhlimista, vaan nautimme lupaavasta ruokalistasta ja laajasta juomavalikoimasta täysin rinnoin.

Ruoaksi Helmi tilasi Fish&Chipsin. Annoksen perunat olivat aivan ihanat Cajun-maustetut lohkoperut. Jos pitää lainkaan tulisemmasta ruoasta, näitä kannattaa maistaa! Rasvan määräkin oli juuri oikea; perunat eivät uineet rasvassa mutteivat olleet kuiviakaan. Herkullinen Bernoude-kastike oli samalla tasolla perunoiden kanssa, mutta kala valitettavasti tuotti pettymyksen. Kaikille Tampereella opiskelleille on varmasti tuttuja Juvenksen leivitetyt kalaleikkeet. Muutkin ovat varmasti törmänneet näihin kaupan pakastealtaassa. Valitettavasti nyt makuelämys ei noussut nyt tämän korkeammalle. Näin yksinkertaisessa ruoassa pienikin asia, kuten itse tehty leivitys tai maustaminen, olisi riittänyt nostamaan aterian aivan eri tasolle.  

Fish&Chips

Salla puolestaan, tavoilleen uskollisena, päätyi makkaraperunoihin, joita ei näköjään enää ainakaan nettisivuilta ruokalistalta löydy. Annokseen kuului edellä mainitut Cajun-lohkoperunat, jotka olivat tässäkin annoksessa äärimmäisen maukkaita, sekä chilimakkaroita, salaattia ja jotakin tosi hyvää kastiketta, jonka tarkempaa laatua testihenkilö ei ikävä kyllä enää muista... Salaatti oli myös yksinkertaisuudessaan raikasta: salaatinlehtiä ja tomaattia, joiden päällä hiukatn balsamicoviinietikkaa. Sitten päästäänkin annoksen kruunuun eli chilimakkaroihin. Ne olivat hyvin tulisia, mikä alkuun tuntui hyvältäkin asialta, ainakin makua oli riittävästi. Ikävä vain, että ensimmäisen makkaran syömisen jälkeen tulisuus alkoi tuntua hiukan liialliselta, siinä määrin, että kaikki muut maut annoksessa peittyivät siihen. Tulisuus on hyvä asia tiettyyn rajaan asti, mutta jos ruoka maistuu vain ja ainoastaan tuliselta, voisi chilin määrän kevennystä harkita. Sitä paitsi alkoi närästää niin mahdottomasti...

Makkaraperunat

Osa ruoasta oli kuitenkin vallan hyvää ja miljöö ihana, joten paikalle voisi kuitenkin vielä antaa tilaisuuden, vähintäänkin mukavana istuskelupaikkana olutlasin ääressä. Maja/talon erikoisuutena on kaiketi hodarit, joten ehkä seuraavalla kerralla otetaan sitten sellaiset! 


tl;dr: Grilliruokaa gourmettyyliin hämyisässä olutravintolassa.
Kenelle: Kaveriporukalle juomapainotteisesti
Hintaluokka: 6 - 12 €
Arvosana: 6 1/2

Runollisen hyvää

Aina välillä alkaa kakkuhammasta kolottaa ja tällä kertaa suuntasimme Nomun postauksesta tutun porukan kanssa Kahvila Runoon. Jos joku ei vielä paikkaa tunne, niin Runo on idyllinen pienehkö kahvila Tampereen vanhassa kaupungissa, aivan Tuomiokirkon kupeessa.

Heti alkuun pitää myöntää, että kakut olivat niin herkullisia, että ne oli pistelty parempiin suihin ennen kuin kukaan muisti ottaa kuvia. Näin ollen saatte tällä kertaa katsella pärstöjämme herkkukuvien sijaan.

 Seurueessamme syötiin kolmea erilaista kakkua ja kaikki olivat taivaallisen hyviä. Kahvilasta olisi saanut myös muita makeita ja suolaisia leivonnaisia sekä täytettyjä voileipiä, mutta niitä ei nyt tällä kertaa testtau akuutin kakkuhimon iskettyä. Paikka oli hieman vaikea teen juojalle. Mitä ihmettä valitsisi valtavasta valikoimasta tällä kertaa? Teetä löytyi mustaa, vihreää ja valkoista valtavalla määrällä eri mausteita, luomuna ja tavallisena. Myöskään kahvin juojaa ei ole unohdettu, sillä kahvilaatujakin on tarjolla useampia ja myös erikoiskahveja saa tilattuja.

 Kahvilasta teki kotoisan nostalginen sisustus, joka vaikuttaa siltä kuin se olisi hamstrattu kymmeneltä eri kirpputorilta tai peritty isoäidin isotädiltä. Sekalaiset ihanat kuviotapetit ja suuret ikkunat tekevät tunnelmasta kahvilan nimen veroisen. Alakerta on hieman ahdas ja puheensorina välillä liiankin kova, mutta yläkerrassa on rauhallinen tunnelma ja yleensä paremmin tilaakin kuin alhaalla.

Runo on tunnelmallinen paikka herkutella kavereiden tai oman kullan kanssa. Liian suurella porukalla ei kuitenkaan kannata änkeä ja eivät lastenrattaatkaan sinne oikein mahdu.




tl;dr: Tunnelmallinen teen juojan paratiisi, jossa kahvinjanoinenkaan ei pety.
Kenelle suosittelemme: Kahvi- ja teehifistelijöille pienessä kaveriporukassa. 
Hintataso: Kahvi ja tee 2 - 3 €, makeita herkkuja 1 - 7 €
Arvosana: 8-

Ohoi, astukaa Gastrolaivaan!

Heinäkuun alussa sää lämpeni ainakin yhdeksi päiväksi, joten suuntasimme perjantain (ja palkkapäivän...) kunniaksi herkuttelemaan Gastrolaivalle. Koskiravintolat-ketjuun kuuluva Gastrolaiva keinahtelee Ratinan suvannon rauhallisilla aalloilla. Helmi oli hankkinut kesän alussa Tampere tunnetuksi -passin, josta löytyi tarjous myös Gastrolaivalle: 50% alennus kaikista listaruuista. Tällä perusteella päädyimme suunnistamaan kohti Gastrolaivaa. Suunnistamista paatin löytäminen tosiaankin vaati; meiltä meni ainakin 20 minuuttia kun harhailimme ensin ympäri Laukontoria, kiersimme sitten Ratinan stadionin puolelle Laukonsillan kautta ja olimme eksyä ensin johonkin anniskelulaivaan, kunnes löysimme kuin löysimmekin etsimämme Gastrolaivan. Kaikille muille eksyneille tiedoksi: laiva kellui ainakin tuolloin Ratinan stadionin edustalla lähempänä suvannon Koskikeskuksen puoleista laitaa.

Lopulta kuitenkin sitten pääsimme sisään laivaan. Alkutunnelma oli hieman hämmentynyt, sillä henkilökuntaa ei näkynyt missään. Tyynen rauhallisina kuitenkin istahdimme kannella olevaan tyhjään pöytään nauttimaan auringonpaisteesta. Jonkin ajan kuluttua paikalle saapui sitten varsin supliikki miestarjoilija, joka tilausten ottamisen lomassa ehti vielä jäädä asiakkaiden kanssa jutustelemaankin. Saimme tietää muun muassa tarjoilijan työskentelevän normaalisti viereisessä anniskelulautassa sekä Lielahden XXL:ssä. Myös tarjoilijan mökkireissusuunnitelmista tuli keskusteltua. Puhelias tarjoilija oli kuitenkin vain plussaa, sillä ruokien valmistumisessa kesti jonkin aikaa ja asiakkaalla olisi saattanut vähemmän sosiaalisen tarjoilijan kanssa käydä aika pitkäksi. Yksityiselämäänsä liittyvien keskustelujen lisäksi tarjoilijamme osasi vielä suositella loistavaa oluttakin; paikallisen Teerenpeli-panimon hunajaomena-olut Hani-Hannu oli kuin luotu kuuman kesäpäivän viilentäjäksi. Hiukan kysymysmerkiksi meille kuitenkin jäi, oliko koko laivalla vain tämä yksi tarjoilija, sillä muuta henkilökuntaa emme oleskelumme aikana nähneet.

Pitkähkön odotuksen jälkeen ruuat viimein kannettiin pöytäämme. Tilasimme haukiburgerin sekä makkaralautasen. Makkaralautaseen kuului neljä erilaista makkaraa; bratwurstia, Wigrenin lammaswurstia, Tapolan perinteistä mustaamakkaraa sekä yksi vaihteleva makkara, joka tällä kertaa oli jonkinlainen yrttimausteinen makkara. Makkaroiden seurana oli paistettuja uusia perunoita, karpalo-punasipulia sekä tyrnisinappia. Makkarat olivat mukavan erilaisia ja kaikki äärimmäisen maukkaita. Perunat olivat harvinaisen hyvin maustettuja ja karpalo-punasipuli sekä tyrnisinappi mukavaa vaihtelua perinteisesti makkaroiden kanssa tarjottavaan tavalliseen sinappiin ja puolukkahilloon. Kaiken kaikkiaan annos oli varsin herkullinen, mutta hiukan työläs eikä sitä kannata tilata pieneen nälkään.

Helmi puolestaan huolestui hieman haukiburgerin nähdessään, että jäisikö annoksesta kovastikin nälkä. Pelko oli kuitenkin turha ja jälkiruoalle ei tällä kertaa tilaa jäänyt. Burgerin sämpylät olivat mukavan rapeaksi paahdettuja ja maistuivat melkein kotitekoisilta. Herkullisen haukipihvin rakenne oli kalapihville poikkeuksellisesti samettisen pehmeä! Hyvän lisän hampurilaiseen toi karpalomarinoitu punasipuli, Perdnod’lla maustettu paprikakastike ja syntisen iso palanen fetaa. Lisäkkeenä oli makkaralautasessakin olleita herkullisia paistettuja perunoita. Molemmat olimme siis varsin tyytyväisiä annoksiimme, seuraavalla kerralla sitten muikkuja ja tapaksia!

Kun aloitimme ruokailua, oli kannella lisäksemme vain yksi pariskunta. Ruokailun aikana saapui kuitenkin useampi seurue. Gastrolaivalla on varmaan omaa taikaansa, koska puheliaan tarjoilijan lisäksi viereemme istahti meille ennestään tuntematon keski-ikäinen mies, joka alkoi täysin ujostelematta ja selvin päin keskustelemaan kanssamme sukujuhlien ihanuudesta. Mies odotteli naisystäväänsä jäihin upotetun kuohuviinipullon kera. Siinä vinkkiä kaikille miehille! Tämä kertoo kuitenkin myös gastrolaivan vaatimattomista puitteista, sillä kannella oli ehkä viisi neljän hengen pöytää. Näin ollen kovin suurella seurueella ei kannata ainakaan ruuhka-aikaan ulkokannelle pyrkiä. Nettisivujen perusteella sisäpuolella on kuitenkin runsaasti lisää pöytätilaa. Ulkokannella sisustus oli hieman jo nuhraantunut ja auringossa haalistunut, mutta onneksi laivan puutteet korjasi Ratinan suvannon kaunis ympäristö ja heinäkuun ainoa kesäpäivä. Aurinkorasva ja -lasit kannattaa varata mukaan!



tl;dr: Suomalaista perinneruokaa modernilla twistillä laivan kannella tarjoiltuna
Kenelle suosittelemme: Pariskunnille tai pienille kaveriporukoille kauniina kesäpäivänä
Hintataso: 14 - 24 €/annos, tapakset 4,50 €/kpl.
Arvosana: 7,5

Om nom Nomu

Kävimme juhlistamassa kouluvuoden päättymistä toukokuisena lauantaina japanilaistyylisessä Nomu Izakayassa. Nomussa tarjoillaan pieniä kulhoannoksia ja makupaloja, joita tilataan useampia erilaisia ja jaetaan ystävien kesken. Ruoka-annoksia tuodaan yksi tai kaksi kerrallaan pöytään. Tarjoilija suositteli meille, että tilaisimme 2 - 4 annosta ruokailijaa kohden.

Japanilainen ranskalaisten korvike :)

Ruokalajeja löytyy moneen makuun. Porukassamme oli meidän lisäksemme ennakkoluuloton Aasian matkaaja sekä konservatiivisemmin ruokaan suhtautuva pikaruoan ystävä. Kaikille löytyi listasta mieluisaa suuhunpantavaa. Pöytään kannettiin uppopaistettua kanaa sekä vihreitä papuja, paria erilaista sushia, kampasimpukoita, käsintehtyjä lime-mustapippurisipsejä sekä kanaminihampurilainen.

Maki

Tilasimme neljälle hengelle yhdeksän annosta ja kaikki oli herkullista! Pavut olivat niin hyviä, että tilasimme niistä vielä ekstra-annoksen ja yhä muistelemme niitä kaiholla. Kyllä näillä annoksilla nälkä lähti, mutta rajoitetulla budjetilla ja puolen tunnin lounastauolla ei kannata kovin nälkäisenä paikalle mennä. Lopulta hintaa tuli meille parikymppiä henkilöä kohden + juomat.

Ruokailupaikkana Nomu oli varsin tunnelmallinen. Isot ikkunat loivat ruokasalin etuosaan valoisan alueen, mutta salin perältä löytyi intiimimpiä looseja. Loosit sopivat hyvin meidän porukallemme, koska ei kukaan muu niitä juttuja olisi halunnutkaan kuulla!  Nomussa sai rauhassa istua ystävien kesken rupattelemassa pitkänkin aikaa ilman, että kukaan tuli hätistelemään.

Päivän kohokohta: uppopaistettuja vihreitä papuja chilillä ja valkosipulilla maustettuna (taustalla myös aterian kruunaavat dipit)

Palvelu oli ystävällistä ja tarjoilija teki loistavia suosituksia ruoasta ja juomista (mm. ne edellämainitut taivaalliset Pavut olivat tarjoilijan suosittelemia). Tarjoilija suositteli myös hyviä drinkkejä sekä kukkaroystävällistä ja hyvänmakuista Hite Ice Point -olutta. Vettä saimme kuitenkin pöytään lisää vasta neljännellä tilauksella... Yksityiskohdat oltiin huomioitu vessassakin; asiakkaita hemmoteltiin Lemon juice&glycerine -käsirasvalla, hiuslakalla, nojatuoleilla ja kultakehyksisellä kokovartalopeilillä. Porukan mies kyllä valitti, että miesten vessassa ei em. käsirasvaa ollut :(

Kampasimpukoita

Kiividrinkki; jälleen loistava suositus tarjoilijalta

tl;dr: Japanilaiset tapakset 
Kenelle suosittelemme: Kaveriporukalle illanviettoon tai pidempään istuskeluun silloin, kun haluaa herkutella rauhalliseen tahtiin.
Hintataso: 6 - 13 €/annos, vähintään kaksi annosta/ateria 
Arvosana: 8